Meheviä, pehmeitä, höttöisiä, suklaisia, vietävän helppoja (elikkä ilman vatkaimia valmistuva muffinssitaikina) ja helposti jääkaapista katoavia suklaamuffinsseja munattomina ja maidottomina. Tällaisia herkkuja meillä maisteltiin Pääsiäisen aikaan, kun nuorempi tytöistä halusi tehdä äitin kanssa jotain kivaa. Ehdotin, yllätys yllätys, leipomista ja hän innostui siitä samantein. Kyselin mikä häntä kiinnostaisi ja luettelin muutaman vaihtoehdon. Kuultuaan sanan ”suklaamuffinssit” tyttö hihkui ilosta ja päätös syntyi sen siliän tien.
Olin jo pitkään miettinyt miten munaton ja maidoton suklaakakkupohjani mahtaa taipua muffinsseiksi ja nyt tuli hyvä hetki testata sitä. Tein taikinan samankokoisena kuin tehdessäni kakkupohjaa n. 18-20 cm vuokaan. Yllätyksekseni taikina olikin huomattavasti isompi kuin kuvittelin, ja siitä riitti lopulta 48 minimuffinssin lisäksi myös 18 minidonitsiin. Äkkiseltään tuo määrä kuullostaa varmaan hurjalta, mutta ehkä muffinssit olivat niin pieniä, että niitä hävisi jo samana päivänä melkoinen määrä ja sain seuraavaan päivään mennessä vain osan pakkaseen. Tai sitten muffinssit olivat vain niin hyviä. Omasta mielestäni ne olivat molempia. Pieniä, suklaisia, meheviä suupaloja, jota oli yhden jälkeen mukava ottaa toinenkin. Ja jälleen laadunvalvonnallisista syistä muffinsseja piti maistella vielä muutama enemmän. Hups!
Vaikka tykkäänkin munattomasta ja maidottomasta suklaakakkupohjasta sen pehmoisuuden takia, yllätyin kopsauttaessani valmiit muffinssit irti vuoasta tyttöjen avustuksella. Suustani pääsi ihailuja taikinan pehmoisuudesta ja siitä ihanasta rakenteesta. Ne olivat myös niin vietävän ilmavia, etten meinannut uskoa, ettei taikinan tekemiseen ole käytetty lainkaan vatkainta eikä siihen ole vispilöity ilmaa. Itse asiassa en ole tainnut saada aikaan näin höttöistä muffinssia edes kananmunan kanssa. Tuosta höttöisyydestä ja pehmoisuudesta voin vain kiittää etikkaa, joka tekee taikojaan tällaisissa munattomissa ohjeissa ja saa ne kohoamaan ja nousemaan kuohkeiksi ja ilmaviksi yhdessä soodan kanssa. Tätä samaa etikka+sooda yhdistelmää oon käyttänyt muissakin munattomissa leivonnaisissa (mm. marmoroidut mokkapalat, munaton ja maidoton vaalea kakkupohja). Etikan käyttö taikinassa saattaa kuullostaa oudolta, mutta se tosiaan toimii. Etikkaa tulee niin vähän, ettei se maistu taikinassa miltään. Myöskään valmiista leivonnaisissa sitä ei maista eikä haista lainkaan. Suosittelen kokeilemaan!
Testailin samalla myös toista uutta juttua eli maidotonta suklaakuorrutetta. Mielestäni se onnistui mahtavasti. Olisin voinut lusikoida tuota suklaamoussemaista kuorrutetta pelkiltään kulhosta vaikka kuinka paljon, nams! Muffinssien päälle tekemäni kuorrutteen pohjana toimi itselleni ennestään vieras soijapohjainen vispattava valmiste. Yllätyin, kuin neutraalin makuinen tuo vispi olikaan. Oon ennen käyttänyt kaurapohjaisia valmisteita, jotka ovat nekin olleet ihan ok, mutta niissä on jokin sivumaku, josta en niin välitä. Tähän soijapohjaiseen valmisteeseen tykästyin, koska se oli maultaan melko neutraali. Vispin lisäksi täytteeseen tuli vain tummaa (maidotonta) suklaata ja hieman vaniljasokeria. Kuorrutteen tekemiseen tarvittiin vatkain, mutta muuten se valmistui melko näppärästi.
Näitä muffinsseja maistaessani en olisi ihan heti uskonut, että kyseessä oli munattomat ja maidottomat muffinssit Tuosta kuorrutteesta muuten saisi varmaan myös maidottoman suklaakakun väliin herkullisen kuorrutteen. Hmmm. Sitä pitääkin testailla joskus maidottoman suklaakakun kohdalla.
Muffinsseja ei muuten kannata mutustella ihan heti kuorruttamisen jälkeen, sillä pieni vetäytyminen tekee mauille ihmeitä. Heti maisteltuna pohjan hieman karvas kaakaoisuus ja kuorrutteen makeahko suklaisuus maistuvat kummallisilta yhdessä, mutta jo tunnin päästä ne ovat sulautuneet yhteen. Eli kannattaa odottaa, jos vain malttaa.
Munattomat ja maidottomat suklaamuffinssit
n. 48 minimuffinssia ja lisäksi n. 18 minidonitsia
Aineet:
3.5 dl vehnäjauhoja
2.75 dl sokeria
1.5 dl hyvää, tummaa kaakaojauhetta
0.75 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
0.75 tl ruokasoodaa
1 rkl (omenaviini)etikkaa
1 dl öljyä
3 dl vettä
Kuorrutus (n. 48-56 minimuffinssiin):
150 g (maidotonta) tummaa suklaata
2 dl vispautuvaa soijavispivalmistettta
1 rkl vaniljasokeria
Ohje:
Laita uuni lämpeämään 175 asteeseen. Voitele minimuffinssipellin vuokien kolot kevyesti esim. vuokaspraylla.
Sekoita vesi, öljy ja etikka kulhossa sekaisin. Siivilöi joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Sekoita sen verran, että kaikki aineet ovat juuri ja juuri sekoittuneet yhteen.
Lusikoi taikinaa muffinssipellin koloihin n. puoleen väliin asti. Taikina nousee uunissa todella paljon. Paista 175 asteessa n. 10 minuuttia tai kunnes kypsiä. Anna jäähtyä pellillä muutama minuutti ja kopauta sen jälkeen irti pellistä. Jäähdytä kokonaan liinalla peiteltynä.
Tee kuorrute. Vatkaa soijapohjainen vispivalmiste vaahdoksi. Sulata suklaa mikrossa n. 15 sekunnin välein sekoitellen, kunnes kaikki suklaa on sulanut. Kaada sulanut (ei kuuma) suklaa vatkatun vaahdon joukkoon ja vatkaa voimakkaasti sekaisin. Lisää vaniljasokeria ja vatkaa joukkoon. Maista ja mausta makusi mukaan ripauksella sokeria. Lusikoi suklaamousse pursotuspussiin, jossa on esim. pienehkö tähtitylla ja pursottele muffinssien päälle.
Vinkki:
* Taikina on suuri ja sillä tulee todella paljon minimuffinsseja. Voit halutessasi helposti puolittaa taikinan tai tehdä siitä vain kolmanneksen.
* Ohje puolikkaana 🙂
Puolikas taikina:
n. 30 minimuffinssia
Aineet:
1.75 dl vehnäjauhoja
1.25 dl +1.5 rkl sokeria
0.75 dl hyvää, tummaa kaakaojauhetta
0.35 tl suolaa
0.5 tl vaniljasokeria
0.5 tl leivinjauhetta
0.35 tl ruokasoodaa
0.5 rkl (omenaviini)etikkaa
0.5 dl öljyä
1.5 dl vettä
* Kuorrute jähmettyy jäähtyessään. Se kannattaa pursottaa mahdollisimman pian valmistumisen jälkeen, jotta pursottaminen sujuu helpommin. Itse jäin puuhailemaan muuta hetkeksi ja pursottaminen alkoi käydä työstä. Mutta kyllä se sieltä tuli, kun tarpeeksi puristi 🙂
Suklaapossu 
Jätä kommentti (nimi/nimimerkki sekä sähköpostiosoite. Sähköposti ei tule näkyviin)