Suklaapossu

Sitruunaiset leivonnaiset ovat mun lempparileivonnaisia, heti suklaisten herkkujen jälkeen tai jopa niiden rinnalla. Pääsiäisenä keittiön hedelmäkulhossa pyöri muutamia sitruunoita ja mun pääkopassa pyöri ajatukset sitruunaisesta marenkipiirakan tekemisestä ja sen syömisestä. Sellaisen sitruunapiirakan, jossa on rapea ja ohut pohja, täyteläinen ja pehmeä ja kirpeähkö sitruunatäyte sekä päällä makea ja pehmeän rapea marenki. Ja joka olisi helppotekoinen. Eipä siinä auttanut muuta kuin tehdä sellainen. Ja ihanaa oli, nam nam!

Halusin tehdä niin pohjan kuin sitruunatäytteenkin mahdollisimman helppoon tyyliin. Pohjaksi tein sekoitettavan murupohjan. Sitruunatäytteen meinasin tehdä ensalkuun samalla tavalla kuin älyttömän herkullisen sitruunatahnankin, mutta se olisi vaatinut kattilan nostamisen esille. Olin juuri ennen leipomista saanut kuopuksemme nukkumaan päikkäreille, mutta koska en ollut varma unien pituudesta, päätin edetä mahdollisimman helpolla ja nopealla tavalla, maun kuitenkaan kärsimättä. Tein siis täytteen ilman ylimääräisiä vaiheita sekoittamalla aineet vain keskenään sekaisin. Kaadoin tuon helpon, makeankirpeän sitruunatäytteen esipaistetun muropohjan päälle ja heitin komeuden uuniin paistumaan miedolla lämmöllä. Puolen tunnin kohdalla vilkaisin uuniin ja täyte oli edelleen täysin löysää. Olinkin jo ihan varma, että mönkään meni ja tuloksena olisi murupohjaa sitruunaliemellä. Jatkoin kuitenkin paistamista vielä muutaman minuutin ja ha haa, yhtäkkiä se tapahtui. Nimittäin sitruunatäyte jähmettyi. Jes, se onnistui sittenkin.

Nostin piirakan pois uunista ja kävin kurkkaamassa kuopuksen unia. Siellä vaunuissa hän jutteli hereillä itsekseen. Mietin hetken aikaan mielessäni, haenko pojun pois vai jatkanko marenkipäällisen kanssa. Mieleni teki kokeilla piirakan päälle Sveitsiläistä marenkia. Se vaatii kattilaa ja valkuais-sokerimassan kuumentamista, joten hetken epäröin sen aloittamista. Poju kuitenkin viihtyi vaunuissa omissa puuhissaan niin hyvin, että otin riskin, sillä valkuaismassan kuumentamiseen ei montaa minuuttia mene. Lämmitin valkuaissokeriseoksen n. 60 asteiseksi (eli siihen asti kun sokeri ei enää krahise vispilällä koitettaessa). Juuri kun sain kuumennetun massan yleiskoneeseen vatkautumaan ja jäähtymään, poju alkoi kuikuilla vaunuista ulos ja halusi että hänet haetaan pois. Jätin yleiskoneen päälle ja suuntasin ulos. En tiedä vatkaantuivatko munat liian kauan, vai menikö massan joukkoon vettä keittämisen aikana, sillä kun palasin takaisin poju sylissä, valkuaissokerivaahto oli kunnolla jäähtynyt, paksuuntunutkin, mutta ei ollut lainkaan niin jäykän oloista kuin joskus aiemmin tekemäni. Sitä näytti myös määrällisesti olevan hieman vähemmän kuin normisti.

En jäänyt sen enempää ihmettelemään asiaa, vaan lusikoin marengin sitruunapiirakan päälle ja laitoin uunin ylätasolla vielä saamaan hieman väriä pintaansa. Väriä tuli hintsusti, mutta pinta rapeutui kivasti. Sveitsiläisellä marengillä tehdyn kakun olisi voinut syödä sellaisenaankin ilman uunin kautta käyttämistä, mutta tällä kertaa menin näin. Tällaisten marenkikuorrutteisten piirakoiden pinnasta tulee tosi nätti, jos käyttää tohotinta. Oon suunnitellut monet kerrat sellaisen hankkimista, mutta taidan olla sen verran hosuvaa mallia keittiössä, että polttaisin itseni ennen kuin tuli osuisi piirakkaan. Mutta ehkä joskus vielä, sillä lopputulos on tohottimella huitoessa kyllä niin nätti.

Törmäsin muuten leipoessani munakaksosiin 🙂 Erottelin valkuaiset ja keltuaiset ja toisesta munasta tuli vastaan kaksoset eli muna, jossa on kaksi keltuaista. Samoin kävi myös kolmannen ja neljännen munan kohdalla. Munat olivat eri merkkisiä (olisikohan olleet vapaan kanan muni) kuin ennen käyttämäni, ehkäpä siinä syy. Ylimääräisten keltuaisten takia ohjeen kirjoittaminen meinasi olla aikamoinen homma. Poistinkin leipoessani tuplakeltuaisista toisen keltuaisen miltei kokonaan, jotta keltuaisten määrät täsmäisivät normimuniin.

Ja minkälainen piirakasta lopulta sitten tuli? Tuolla aiemmin jo mainitsinkin, että tosi hyvä. Vaikka sitruunatäyte itsessään oli todella kirpeä ja marenkia makuuni ehkä hieman liian vähän, teki piirakka yllättävän nopean katoamistempun jo korkkaamispäivänä pelkästään mein perheen kesken. Pikkuinen poikamme ei päässyt maistamaan piirakkaa sen sisältämän kananmunan vuoksi, ja siitä tulikin mieleeni testata tätä samaa joskus myös munattomana. Tässä kuitenkin ensin ohje sellaisena minkälaisena sen tein tällä kertaa.

Sitruuna-marenkipiiras

n. 24 cm vuokaan

Pohja:

3 dl vehnäjauhoja

0.75 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

0.25 tl suolaa

100 g voita

2 rkl kylmää vettä

Sitruunatäyte:

3 keltuaista

3 munaa

2 dl sokeria

150 g maustamatonta jogurttia

1.5 dl sitruunan mehua (koosta riippuen n. 2.5 sitruunan mehut)

1 sitruunan raastettu kuori

Marenki:

3 valkuaista

1.75 dl sokeria

Ohje:

Tee ensin pohja. Sekoita kuivat aineet keskenään sekaisin. Pilko joukkoon kylmä voi ja nypi murumaiseksi. Lisää vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Vältä vaivaamasta taikinaa, jotta se ei sitkisty suottas. Painele taikina n. 24 cm korkeareunaisen piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 200 asteessa n. 10 minuuttia. Nosta piirakka pois uunista esipaistamisen jälkeen.

Laske uunin lämpötilaa 160 asteeseen.

Tee täyte ja valmistele marenkin tekemistä. Erottele 3 munasta valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Varmista, ettei valkuaisten joukkoon eksy yhtään keltuaista. Laita valkuaiset sivuun odottamaan marengin tekemistä. Laita keltuaiset kulhoon, missä teet sitruunatäytteen. Pese sitruunat hyvin ja raasta sitruunan uloin, keltainen osa. Purista sitruunoista mehut (1.5 dl) talteen. Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään kulhossa, jossa on jo 3 keltuaista.

Kaada täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista 160 asteessa n. 40 minuuttia tai kunnes täyte on asettunut.

Tee sveitsiläinen marenki. Laita valkuaiset ja sokeri metallikulhoon ja kulho vettä sisältävän kattilan päälle. Vesi ei saa ylettyä kulhon pohjaan, vaan kuuma vesihöyry kuumentaa kulhon.

Laita levy päälle ja anna veden kiehua. Vatkaa valkuaisia ja sokeria käsin esim. pallovatkaimella, kunnes sokeri sulaa ja seos on kädelle kuumaa. Seosta ei tarvitse kokeilla kädellä, vaan seos on tarpeeksi kuuma, kun sokeri enää krahise vatkaimen ja kulhon välissä. Lämpötila on tällöin n. 60 astetta eli lämpötila, jossa valkuaiset kypsyvät. Ota valkuais-sokeri-seos pois levyltä ja vatkaa sitä sähkövatkaimella tai yleiskoneella, kunnes se jäähtyy huoneenlämpöiseksi ja on paksua ja kiiltävää (vatkaimen tehosta riippuen n. 5-10 minuuttia).

Levitä marenki sitruunatäytteen päälle rennoin ottein. Nostele vaikka lusikalla huippuja sinne tänne.

Jos haluat pinnasta rapean, pidä piirakkaa 225 asteessa ylävastuksen alla n. 5-10 minuuttia, kunnes piirakka saa väriä pintaansa.

Vinkit:

* Jos piirakka on löysää vielä 40 minuutin kohdalla, jatka paistamista. Uuneissa on eroja, joten kypsyminen voi tapahtua vasta myöhemmin, noin tunnin kieppeillä. Myös pieni määrä (n.1 rkl) maissitärkkelysjauhoa täytteen joukossa saattaa edesauttaa täytettä hyytymään. Tämän lisääminen ei tietenkään auta, jos piirakka on jo uunissa, mutta sitä voi kokeilla vaikka heti, jos epäilee täytteen hyytymistä. Tai seuraavalla kerralla, jos haluaa ottaa uusinnan tämän herkun kanssa 🙂

* Täyte on melko pitkään löysää, ennen kuin se saavuttaa tarpeeksi suuren lämpötilan ja jähmettyy kokonaan. Jähmettyminen tapahtuu melko nopeasti.

* Voit tehdä päälle myös tavallisen marengin. Tällöin vatkaa valkuaisia ensin kunnes ne alkavat vaahdota. Lisää sokeria 1 rkl kerrallaan koko ajan voimakkaasti vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on jämäkkää ja levitä piirakan päälle.

* Piirakka on tällä marenkimäärällä todella kirpsakka. Jos pidät makeammasta lopputuloksesta, niin tee marenkia päälle vaikka tupla-annosta 😛