Tämän syksyn viimeinen 5-vuotisjuhlien tarjottava tulee tässä. Tätä suolaista tarjottavaa miettiessäni mieleeni pälkähti eräs herkullisen piirakan, jota äitini tekee usein omiin kahvituksiinsa. Tuo juustoa ja kinkku sisältävä piirakka hupenee aina pöydästä nopeasti, mutta yhtään ihmettele, sillä se on todella, siis todella herkullista. Piirakan muistettuani muistin myös, etten ole koskaan itse tehnyt tuota piirakkaa. Miten ihmeessä näin olikin päässytkin käymään, huh! No, asia piti korjata samantein ja kaivoin ohjeen esille. Piirakka löytyikin helposti leivonta-arkistostani, johon olen kirjoittanut joskus aikoinaan kaikki äitini ohje-laatikosta löytämäni käsinkirjoitetut ohjeet.
Piirakka on alkuperäiseltä nimeltään Ranskalainen juustopiiras. Nimesin sen kuitenkin kinkku-juustopiirakaksi, sillä piirakassa on suuren juustomäärän lisäksi myös reilusti kinkkua. Myös täyte koki pienen muutoksen, sillä laitoin kinkkua hieman ohjetta enemmän ja smetanan tilalla jääkaapista löytynyttä ranskankermaa. Voin kuitenkin vannoa, että smetanan vaihtumista ranskankermaan ei valmiista piirakasta huomannut. Ohut pohja ja paljon emmental-juustoa yhdessä savukinkun kanssa on vain niin hyvää että! Yleensä en kovin paljon välitä muropohjaisista piirakanpohjista, mutta tässä se on hyvää. Ehkä se on kiinni siitä, että pohja on todella ohut, jolloin täyte eli se tärkein pääsee toimimaan pääroolissa. Piirakan makumaailmaa voi myös muutella helposti esim. pekonilla tai paprikalla. Olen päässyt maistelemaan molempia, ja on ollut ihan huippuhyvää niinkin, nams!
Meillä koko piirakka katosi juhlien aikana ennätysnopeasti, vaikka paikalla oli vain 6 aikuista syöjää (ja liuta lapsia, jotka kuitenkin keskittyivät enemmän lastenpöydän tarjoiluihin). Kinkku-juustopiirakka ei kuitenkaan ollut ainut tarjottava, vaan niiden lisäksi pöydästä löytyi myös pesto-broilerivoileipäkakku sekä puolukka-mansikkakakku mirror glaze-kuorrutteella sekä älyttömän hyvä kolmen suklaan juustokakku, isomman tytön leipomia lusikkaleipiä sekä muita pieniä makeita juttuja. Alla olevassa kuvassa hieman osviittaa ”aikuisten pöydän” tarjottavista, josta lapsillakin toki oli lupa käydä hakemassa syötävää. Ja niinhän ne tekivätkin. Erityisesti lusikkaleivät ja piparkakun makuiset pehmeähköt keksit katosivat nopsaan pienten suihin 🙂
Mutta tässä tulee vihdoinkin ohje tähän älyttömän hyvään piirakkaan. Mein tyttö on jo monet monet kerrat ehtinyt pyytämään tätä, ja nyt on aineet varattu kaappiin odottamaan leivontahetkeä. Juhlista oppineena, tätä piirakkaa tehdään meillä seuraavalla kerralla reilusti! 🙂
Yksi parhaista – Ranskalainen kinkku-juustopiiras
n. 26 cm vuokaan
Pohja:
100 g voita
2dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
3 rkl jääkylmää vettä
Täyte:
150-200 g savukinkkua
200 g punaleima Emmentaalia
3 munaa
100 g ranskankermaa/smetanaa
reilu 0.5 tl savupaprikajauhetta
n. ½ dl hienonnettua (lehti)persiljaa
Ohje:
Nypi kylmä voi ja vehnäjauhot keskenään murumaiseksi seokseksi.
Lisää suola ja vesi ja sekoita nopeasti sekaisin.
Vuoraa kevyesti voideltu n. 26 cm uunivuoan pohja taikinalla ja nosta taikinaa myös reunoilla n. 1.5 cm. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan täytteen teon ajaksi.
Kuutioi juusto ja kinkku. Ripottele noin puolet kinkusta taikinan päälle. Ripottele kinkun päälle juustokuutiot ja niiden päälle vielä loput kinkusta.
Sekoita munat ja ranskankerma/smetana keskenään. Mausta seos paprikajauheella ja pieneksi pilkotulla persiljalla.
Kaada munaseos vuokaan tasaisesti kaikkialle. Voit varovasti sekoitella täytettä, jos näyttää siltä, ettei munaliemi mennyt tasaisesti.
Paista piirakkaa 200 asteessa hieman keskitasoa alemmalla tasolla n. 45 minuuttia, kunnes pinta on saanut kauniin värin. Jos pinta uhkaa tummua liikaa, laita piirakan päälle folion pala loppuajaksi.
Nosta piirakka jäähtymään.
Vinkit:
* Piirakka on parhaimmillaan kunnolla jäähdyttyä tai uudelleen lämmitettynä, joten voit tehdä sen hyvissä ajoin valmiiksi.
* Piirakka kestää hyvin pakastamisen.
* Kokeile täytteeseen myös paistettua pekonia tai/ja paprikaa! Ihana yhdistelmä!
* Saat pellillisen piirakkaa tuplaamalla aineet. Tarkkaile tällöin paistoaikaa, sillä se saattaa olla eri, kuin vuoassa paistettaessa.
Pst. Mun piti ottaa piirakasta myös palakuva, mutta hups, enpäs ehtinytkään kaivaa kameraa esille ennen kuin näin viimeisen palan nousevan lautaselle.. No mutta eiköhän noista kokonaisesta piirakasta otetuista kuvistakin saa selvän, kuin ihanaa tämä on!
Suklaapossu 
Jätä kommentti (nimi/nimimerkki sekä sähköpostiosoite. Sähköposti ei tule näkyviin)